14.1.1999

Kanteet Lohjan käräjäoikeudessa

Säve Oy:n konkurssipesä vaati A:ta vastaan 18.4.1995 vireille tulleessa kanteessa, että A velvoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 6 §:n nojalla palauttamaan konkurssipesälle yhtiön kassasta 4.7.1994 Suomen Ruuvitukku Ky:lle siirretyt ja A:n samana päivänä yksityisottona sanotulta kommandiittiyhtiöltä nostamat varat 106 880,89 markkaa viivästyskorkoineen. Samana päivänä vireille tulleessa kanteessa Suomen Ruuvitukku Ky:n konkurssipesä vaati, että A velvoitetaan takaisinsaantilain 7 §:n nojalla palauttamaan konkurssipesälle A:n kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä yhtiön kassasta vuosina 1991, 1992, 1993 ja 1994 nostamista varoista kohtuullisena palkkana mainituilta vuosilta pidettävän määrän ylittävä osuus, yhteensä 600 000 markkaa viivästyskorkoineen.

A:n vastaus kanteisiin

A vastusti varojen palauttamisvaatimuksia.

A lausui, että paikalletulopäivä kummankin yhtiön konkurssissa oli ollut 17.10.1994. Näin ollen kanteen vireille panemiselle takaisinsaantilain 24 §:n 1 momentissa säädetyn kuuden kuukauden määräajan viimeinen päivä oli ollut 17.4.1995, joka oli toinen pääsiäispäivä. Kanteet olivat tulleet kuitenkin vireille vasta 18.4.1995, jolloin haastehakemukset oli jätetty käräjäoikeuden kansliaan. Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (määräaikalaki) 5 §:ään sisältyvä niin kutsuttu pyhäpäiväsääntö ei sopinut puheena olevien kanteiden vireillepanoaikaan, joka oli niin sanottu materiaalinen määräaika eikä ollut palautettavissa määräajan palauttamista koskevalla ylimääräisellä muutoksenhaulla. Kanteet olisi pitänyt panna vireille viimeistään 13.4.1995 käräjäoikeudelle toimitetuilla haastehakemuksilla. Kanteet oli siten pantu vireille myöhään.

Näillä perusteilla A vaati kanteiden hylkäämistä.

Konkurssipesien lausumat

Konkurssipesät katsoivat, että määräaikalaki soveltui takaisinsaantilain 24 §:n 1 momentin mukaisen kanteen vireillepanoajan laskemiseen. Kanteet oli määräaikalain 5 §:n mukaan pantu vireille ajoissa, kun haastehakemukset oli toimitettu käräjäoikeudelle 18.4.1995 ja siten ensimmäisenä arkipäivänä toisen pääsiäispäivän jälkeen.

Käräjäoikeuden tuomiot 6.2.1996

Käräjäoikeus, joka otti kanteet yhdessä käsiteltäväkseen, ratkaisi kanteiden vireillepanoaikaa koskevat väitteet erikseen asioissa julistamillaan tuomioilla.

Käräjäoikeus katsoi, että takaisinsaantilain 24 §:ssä säädetty määräaika oli luonteeltaan materiaalinen eikä kyseisenlaiseen määräaikaan voitu soveltaa määräaikalain 5 §:ään sisältyvää pyhäpäiväsääntöä. Käräjäoikeus viittasi ratkaisuun KKO 1974 II 21. Käräjäoikeus totesi, että paikalletulopäivä oli ollut 17.10.1994 ja takaisinsaantilain 24 §:n 1 momentin mukaisen kuuden kuukauden määräajan viimeinen päivä oli siten ollut 17.4.1995, joka oli toinen pääsiäispäivä. Haastehakemukset olivat kuitenkin saapuneet käräjäoikeuden kansliaan vasta 18.4.1995, vaikka pyhäpäivien vuoksi kanteet olisi pitänyt panna vireille jo 13.4.1995.

Tämän vuoksi käräjäoikeus, soveltaen takaisinsaantilain 24 §:n 1 momenttia, hylkäsi konkurssipesien kanteet myöhään nostettuina.

Asiat on ratkaissut käräjätuomari Kanerva.

Perustelut

Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että takaisinsaantilain 24 §:n 1 momentissa säädetty määräaika on luonteeltaan materiaalinen, minkä vuoksi määräaikalain 5 §:n mukaista niin sanottua pyhäpäiväsääntöä ei voitu soveltaa kysymyksessä olevien kanteiden nostamiseen. Käräjäoikeus on kantansa tueksi viitannut ratkaisuun KKO 1974 II 21. Koska haastehakemukset olivat saapuneet käräjäoikeuteen pyhäpäivänä 17.4.1995 päättyneen määräajan jälkeen 18.4.1995 ja siten myöhään, kanteet on hylätty.

Määräaikalain 1 §:ssä säädetään, että kun laissa tai asetuksessa on säädetty määräaika noudatettavaksi tuomioistuimessa taikka muun viranomaisen luona, on se, mikäli ei joistakin asioista ole toisin säädetty, laskettava, niinkuin määräaikalaissa sanotaan. Saman lain 5 §:n mukaan, kun määräpäivä tai määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tahi arkilauantai, saa tehtävän toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.

Käräjäoikeuden mainitsemassa ratkaisussa KKO 1974 II 21 on katsottu, että määräaikalaki ja sen 5 §:ään sisältyvä pyhäpäiväsääntö eivät soveltuneet perinnönjaon eli perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetyn moiteajan laskemiseen. Korkein oikeus on sittemmin ratkaisussaan KKO 1997:203 päätynyt vastakkaiseen lopputulokseen johtaneeseen tulkintaan katsoen, että määräaikalain 5 §:ssä tarkoitettua pyhäpäiväsääntöä oli sovellettava perintökaaren 23 luvun 10 §:n mukaisen puolisoiden omaisuuden erottelua koskevan moitekanteen nostamiseen. Ratkaisun perusteluissa Korkein oikeus on todennut, että ratkaisua KKO 1974 II 21 annettaessa voimassa olleiden oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaan riita-asia tuli vireille haasteen tiedoksiantamisella. Tiedoksianto voitiin toimittaa myös viikonloppuina ja pyhäpäivinä. Tämän vuoksi pyhäpäiväsääntöä ei sovellettu määräajassa nostettaviin kanteisiin. Voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan riita-asia tulee vireille, kun haastehakemus saapuu käräjäoikeuden kansliaan. Kanslia ei ole avoinna pyhäpäivinä eikä muinakaan määräaikalain 5 §:ssä mainittuina päivinä. Pyhäpäiväsääntöä oli sen vuoksi sovellettava perintökaaren 23 luvun 10 §:n mukaisen kanteen nostamista koskevaan määräaikaan ja aikaisempi ratkaisu KKO 1974 II 21 oli menettänyt merkityksensä muuttuneen lainsäädännön johdosta.

Takaisinsaantilakiin perustuvan kanteen nostamisen määräaika ei eroa ratkaisussa KKO 1997:203 tarkoitetun kanteen nostamisen määräajasta. Takaisinsaantilain 24 §:n 1 momentin mukaista kanteen vireille panon määräaikaa on siten arvioitava samalla tavalla kuin mainitussa ratkaisussa. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että määräaikalain 5 §:n pyhäpäiväsääntöä on sovellettava kysymyksessä olevien takaisinsaantikanteiden nostamiseen. Konkurssipesät ovat siten saaneet toimittaa haastehakemuksensa käräjäoikeuden kansliaan vielä 18.4.1995 eli ensimmäisenä arkipäivänä pyhäpäivänä 17.4.1995 päättyneen määräajan jälkeen. Näin ollen kanteita ei olisi pitänyt myöhään nostettuina hylätä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Asiat palautetaan Lohjan käräjäoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa ne viivytyksettä uudelleen käsiteltäväkseen ja jatkaa valmistelua oikeudenkäymiskaaren 5 luvussa säädetyllä tavalla.